Noin 20-vuotisen poliittisen urani pisimpään jatkuneet pyörittelyt ovat liittyneet kannabiksen dekriminalisaatioon sekä aivan erityisesti feminismin käsitteen käyttöön. Ensimmäisessä on ollut yleensä kyse eriävistä näkemyksistä, mutta jälkimmäisessä on oltu usein jopa samaa mieltä, mutta käsite ”feminismi” on tuottanut silti ongelmia.

Minulla on kaksi erityisen tärkeää poliittista esikuvaa: Rosa Meriläinen ja Maria Ohisalo. Mieleni toiminnasta kertonee se, että molempien merkitys nousi pintaan tietynlaisten epäreilujen kohujen keskellä: Meriläisellä ns. roiskeläppäkohussa ja Ohisalolla, kun hänen kannanottonsa feminismistä saivat kansan syvät rivit suutahtamaan.

Rosa Meriläinen oli ensimmäinen ihminen, jolle lähetin ”fanipostia” tsempatessani sähköpostilla kohun keskellä. Maria Ohisalon tapauksessa uskalsin jo itsekin osallistua keskusteluun Helsingin Sanomien mielipidepalstalla. Tässä muutama nosto tuosta jatkumosta (maksumuuri):

27.9.2014 Maria Ohisalo ja Milja Henttonen: Feminismi on Suomessa kirosana
30.9.2014 Jussi Junni ja Kari Koistinen: Feminismin tilalle ekvalismi
1.10.2014 Kyösti Ylikulju: Tasa-arvo ei riitä, tervetuloa feminismi

Keski-Suomen Tieteen ja teknologian vihreät, jonka ehdokas tämän vuoden eduskuntavaaleissa olen, kysyy kuukausittain kysymyksiä meiltä ehdokkailta. Helmikuun kysymys oli: Mitä on feministinen politiikka? Ja minähän vastasin:

”Feministinen politiikka tarkoittaa myös hiljaisten äänten kuulemista päätöksenteossa. Se tarkoittaa sekä ajatusmallia että käytänteitä, joilla saadaan osallistettua huomattavasti laajempi joukko ajatuksia. Feministinen politiikka nostaa ihmisiä kohteen asemasta aktiivisiksi toimijoiksi, joilla on valtaa päättää asioistaan.

Käytännössä feministinen politiikka on minun elämässäni tarkoittanut sitä, että pyrin aktiivisesti tunnistamaan omassa elämässäni esiintyviä etuoikeuksia sekä tilanteita, joissa joku ihminen tai ryhmä saattaa jäädä kuulematta. Olen toiminut valtavan monessa tilanteessa puheenjohtajana, minkä myötä olen kehittänyt välineitä siihen, miten hiljaisetkin pääsisivät esiin – myös minun kustannuksellani.

Olen sitä mieltä, että esimerkiksi teknologian tarjoamia ratkaisuja voitaisiin käyttää osallistamisessa valtavasti enemmän myös politiikassa, jotta se ei olisi niin vahvasti äänekkäimmän ja rohkeimman vedettävissä. Usein kaikista kiinnostavimmat ideat tulevat hitaammin, hiljaisemmin ja epämääräisemmin kuin ne, jotka lävähtävät isosti etualalle. On kaikkien etu osata kuunnella paremmin.

Feministinen politiikka ei ole keneltäkään pois eikä se syrji aiemmin vallassa olevia. Se ei suosi tiettyä sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista eikä ole poliittisesti vasemmalla tai oikealla. On sääli, miten usein feminismi jo sanana saa osan ihmisistä sulkemaan korvansa. Juuri näitä arasti ja epäluuloisesti asiaan suhtautuvia se todennäköisesti hyödyttäisi kaikista eniten.”

Tuntuu aika ihmeelliseltä, että nimenomaan feminismi on ollut yksi eniten vaikeuksiin johtaneita asioita politiikassa myös minulle, varhaiskeski-ikäiselle valkoihoiselle miehelle – joka on kaiken lisäksi kiinnostunut taloudesta, sijoittamisesta, Saabeista, viiksien kasvattamisesta, formuloista ja monista muista sellaisista aiheista, joista voin keskustella helposti kenen tahansa ”äijänkin” kanssa. Mitähän jotkut pelkäävät?

Feminismi ajaa kaikkien ihmisten asiaa. Se antaa tilaa jokaiselle hiljaiselle, äänekkäälle, valkoiselle ja ruskealle. Sekä hänelle, joka ei kuulu tähän joukkoon. Mutta feminismi vaatii tilan antamista kaikille tasavertaisesti. Mielestäni siinä ei ole mitään pelottavaa, eikä asioita, jotka veisivät jotain vaikkapa tästä miehuudestani pois. Päinvastoin, minähän olen aina vain vahvempi, kun ymmärrän yhä useampia ja pidän heitä tasavertaisina ihmisinä kanssani. Ja toisaalta mitä enemmän voin leikitellä myös omalla identiteetilläni, sitä ehjemmän sekin minusta tekee.

Minulla ei ole tarvetta liittää tähän kuvia itsestäni meikissä eikä pussailemassa kaltaisiani. Ei ole kaipuuta juomaan sateenkaariväreillä peiteltyjä tietyn brändin kuoharipulloja eikä edes heiluttamassa lippua. Mutta ymmärrän hyvin, miksi jokainen tällainenkin teko on radikaali, suuri, tärkeä ja arvostettava – miten rohkeaa on osoittaa mieltään vapauden puolesta, kukin omalla tavallamme. Monimuotoisuuden taistelu on pahasti kesken, mutta me tulemme voittamaan, kaikki yhdessä ja erikseen.

Mitä mieltä sinä olet feminismistä? Entä feministisestä politiikasta? Onko käsite ongelmallinen tai tuntuuko se vaikealta? Kuulen mielelläni ajatuksiasi! Kommentoi tähän alle tai lähetä viesti yksityisemmin, niin keskustellaan lisää tai syvennyn hiljaa pohtimaan näkökulmaasi seuraavia kannanottojani varten.