Tätä kirjoittaessani Kannabis lailliseksi, säännellyksi ja verolle -kansalaisaloite on juuri poksauttamassa tarvittavat 50 000 nimeä, ja asia etenee eduskunnan käsittelyyn. Suhteessa siihen, kuinka suuri osa suomalaisista suhtautuu kannabiksen lailllistamiseen edes varovaisen myönteisesti, ovat nimet kertyneet yllättävän hitaasti. Luulen, että nimensä antaminen asialle pelottaa monia yhä.

Mutta kaikista tärkeintä on, että aloite etenee. Upea juttu!

Aloitteen etenemisen kunniaksi julkaisen puheeni vuoden 2004 Hamppumarssilta Oulusta 8. toukokuuta. Olin silloin mukana marssin järjestäneessä Vapaamieli-ryhmässä, joka edisti parempaa ja totuuspohjaisempaa keskustelua päihdepolitiikasta.

Kiitos kaikille marssiin osallistuneille!

Ansaitsemme paremman päihdepolitiikan

Kannabiksen kieltolaki ei toimi – se luo ongelmia sen sijaan, että poistaisi niitä. Huumerikollisuus kukoistaa, kun poliisin resurssit kuluvat käyttörikoksiin syyllistyneiden jahtaamiseen ja tuomitsemiseen. Maassamme rangaistaan jatkuvasti ihmisiä, joilla useimmiten ei ole ongelmaa päihteiden käytön kanssa – ainakaan ennen kuin yhteiskunta kiinnittää otsaan narkkarin ja rikollisen leiman ja sysää pois raiteilta.

Samalla, kun poliisin pidätystilastot ehkä kaunistuvat, huumeisiin liittyvät ongelmat pahenevat. Koska kotikasvatus omaan käyttöön on kiellettyä, on kannabista rikosoikeudellisesti katsoen huomattavasti turvallisempaa ostaa kadulta. Epäpuhtaan hasiksen lisäksi ostajat kohtaavat usein myös muita myynnissä olevia aineita ja kynnys kokeilla on monille varsin pieni maassa, jossa päihdevalistus asettaa kaikki huumeet samalle viivalle. Suomen laki ja valistus ovat ne tahot, jotka luovat porttiteorian. Kannabis on siihen syytön.

Ansaitsemme parempaa valistusta

Vuosikymmenten ajan Suomen huumevalistus on niputtanut kaikki kielletyt päihteet samaan nippuun ja luonut uhkakuvia yhdistämällä piiput ja piikit samoihin kuviin. Vastuuton, pelotteluun perustuva valistuskäärme puree omaa häntäänsä. Vaikka Suomessa huumeiden käyttö onkin muuhun Eurooppaan verrattaessa varsin vähäistä, ovat ongelmat suhteessa suuria. Suomi on vahvojen huumeiden maa. Siinä missä etenkin realistisemman ja vapaamman valistuksen maissa, kuten Alankomaissa, vahvojen huumeiden, kuten heroiinin ja amfetamiinin, käyttö on vähentynyt jatkuvasti, osoittavat Suomen tilastoissa käyrät yläviistoon. Valehteleminen ja pelotteleminen eivät ole toimivaa valistusta.

Ansaitsemme parempaa uutisointia

Huume-käsitteeseen on pyritty yhdistämään kaikki maailman pahuus ja samalla on luotu niin hyvä vihollinen, että sitä voi käyttää hyväkseen missä vain. Tutkimusten mukaan huumeet ovat olleet jo vuosikausia suomalaisten suurimpien pelkojen joukossa kärkisijoilla. Suomen media käyttää tätä tilannetta häikäilemättä hyväkseen, koska huumepelko myy hyvin. Kuitenkin mitä enemmän keskitytään kauhistelemaan esimerkiksi poliitikkojen kannabiskokeiluja tai tuomaan esiin dramaattisia ja valheellisia tutkimuksia kannabiksen vaaroista, sitä kauempana ollaan tilanteesta, jossa huumeongelmaa pienennettäisiin. Vaadimme sananvapautta ja asiantuntemusta medialle, perusteettoman pelottelu-uutisoinnin tulee loppua.

Ansaitsemme paremman hoidon päihdeongelmaisille

Suomen rankaisuun perustuva huumepolitiikka on kaikista julmin heille, joilla todella on ongelmia aineiden käytön kanssa. Riippuvuuden takana on sairaus, eikä ihmistä tulisi sen takia rangaista. Päihdeongelmaisten hoitoon tulee saada lisää resursseja ja ongelmat tulee hoitaa ajoissa – viivyttely pahentaa tilannetta aina. Mistä tahansa voi tulla riippuvaiseksi, on aika keskittyä ihmisiin ja ongelmien syihin ja lopettaa aineiden syyttäminen. Riippuvuusongelmaisten ihmisten demonisointi ja rankaisu ei auta, yleensä he vihaavat itseään jo itsekin.

Ansaitsemme oikeuden valita päihteemme

Alkoholi tappaa Suomessa noin 3000 ihmistä vuodessa, tänä vuonna luku tulee veronalennusten myötä vielä kasvamaan. Lisäksi se on mukana muun muassa kolmessa neljästä pahoinpitelytapauksesta ja aiheuttaa tunnetusti valtavasti yhteiskunnallisia ja kansanterveydellisiä ongelmia. Alkoholista puhutaan silti yleisesti käsittämättömän kevyesti, ja koko kansakunta riemuitsi tänäkin keväänä halvemmasta viinasta.

Tupakka tappaa Suomessa vuosittain noin 6000 ihmistä, ja siihen muodostuva riippuvuus on samaa luokkaa kuin heroiinilla. Koko maailmassa tupakkaan kuolee vuosittain koko Suomen asukasluvun verran ihmisiä, puhumattakaan sen käyttöön ja valmistukseen liittyvistä ympäristövaikutuksista. Silti tupakkaa jo teini-iässä polttamaan alkavien lasten vanhemmat ovat nykyisin välillä jopa tyytyväisiä siitä, ettei lapsi käytä sentään mitään ”huumeita”.

Emme suosittele minkään päihteen käyttöä, mutta mielestämme jonkin aineen käytön kieltämiselle tulisi olla hyvät perustelut. Kieltolaki määrittelee noin 10 prosenttia suomalaisista rikollisiksi kannabiskokeilujensa vuoksi, vaikka kansanterveydellisiä tai lainkuuliaisuuteen liittyviä syitä ei ole. On jo myöhäistä selittää kieltoja silläkään, ettemme tarvitse uusia päihteitä. Kannabis kun on ja pysyy Suomessa, eikä sitä tosiasiaa voi lakeja säätämällä muuttaa.

Suomen kannabiskulttuuri ei näy kadulla, vaan elää osana lukemattomia muita kulttuureja hipeistä hoppareihin ja lääkäreistä toimitusjohtajiin – on mahdotonta tunnistaa jonkinlaista tyypillistä käyttäjää ihmismassoista, koska he ovat täysin tavallisia ihmisiä, tulevat ehkä vain keskimääräistä harvemmin krapulassa töihin. Narkkarimyytti on valistuksen ase siinä, missä käsite suomalaisesta viinapäästäkin luotiin kieltolain turvaksi edellisten ikäluokkien parantaessa maailmaansa.

Kieltolaista Suomessa onkin vahvat perinteet, muun muassa alkoholin ja kahvin kohtalona kun on historiassamme ollut sama mikä kannabiksella on nyt. Ovatko nämä päihteet muuttuneet enemmän tai vähemmän vaarallisiksi hyväksynnän kautta? Kannabiksen laillinen status ei tutkitusti vaikuta sen käyttömääriin, tämä on todettu muun muassa vertailemalla Amsterdamin ja San Franciscon erilaisten sääntöjen vaikutusta. Ero harjoitetussa politiikassa näkyy lähinnä siinä, että Alankomaissa kannabis tuottaa valtiolle verotuloja, kun taas Yhdysvalloissa sen käytöstä pidätetään noin 650 000 ihmistä vuodessa.

Ansaitsemme kieltolain loppumisen

Kannabis ei ole tappanut yli 6000-vuotisen nautintoainehistoriansa aikana yhtään ihmistä, tappavaksi kerta-annokseksi on arvioitu noin neljä kiloa. Se ei aiheuta mitään pysyviä vaurioita elimistöön, toisin kuin esimerkiksi sekä alkoholi että tupakka, eikä sen käyttöön liity väkivaltaista käyttäytymistä tai muuta ympäröiviä ihmisiä uhkaavaa vaikutusta. Rikollisuuteen kannabis liittyy ainoastaan kieltolain vuoksi.

Suomessa alkoholi ja tupakka ovat laillisia päihteitä. Kannabis on yhä laitonta.